
Sitten noin 90 puutarhuria.
Simieni elämäntarinoita.
Sain hiukan esimakua yliopistomeiningistä kun uusi tuttavani lehmä kertoi minulle rakkaudestaan lemmikkejä kohtaan. Kamalinta yliopiston käymisessä on se etten voisi ottaa rakasta kissaani Joeytä mukaani kampukselle. :(
Paljon aikaa ja vaivaa se vaati mutta viimein johtajasusi ilmestyi tontillemme.
Susi pissi lattialle, kieri sitten omassa pississään ja joi sitä. Minä tyydyin juomaan ravitsevaa hedelmämehua.
Yritin kovasti ystävystyä johtajasuden kanssa. Olin jo luovuttamaisillani kun viimein muutuin ihmissudeksi. Kuvassa myös isäni Joppe. Ihmissutena olo on kivaa, energiaa riittää koko yöksi eikä minun tarvitse juuri koskaan nukkua.
Jostain syystä olin täysin sokea äitipuoleni arveluttaville toimille kasvihuoneessa, vaikka seinät ovatkin läpinäkyvät.
Pääsin viimein tositoimiin aikuisen rakkaani, yksityiskouluni rehtorin kanssa. Ennen kuin tapasin hänet olin luullut että kaikki rehtorit ovat vanhuksia ja lyhythiuksisia.
Jostain syystä kärpäset vihaavat minua. En pysty edes laskemaan kuinka monta kertaa olen kuollut niiden hyökättyä kimppuuni. Tällä ensimmäisellä kerralla minut pelasti kuolemalta isäni Joppe.













